Vuonna 2003 voimaan tulleen uskonvapauslain myötä suomalaisissa kouluissa luovuttiin tunnustuksellisesta uskonnonopetuksen käsitteestä ja siirryttiin niin kutsuttuun oman uskonnon opetukseen. Vaikka hartaudenharjoittamisesta onkin pääasiallisesti (joitain ajoittain esiin nousevia väärinkäytöksiä lukuun ottamatta) luovuttu, voidaan suomalaisen oman uskonopetuksen katsoa edelleen olevan tunnustuksellista. Uskonnonopetusta varten oppilaat erotellaan edelleen omiin uskontokuntansa mukaisiin ryhmiinsä ja oman uskonnon opetuksen yhtenä julkilausuttuna päämääränä on pidetty oppilaan oman uskonnon uskontoidentiteetin vahvistamista. Esimerkiksi Pohjoismaisessa vertailussa suomalainen uskonopetus on omaleimaisen tunnustuksellinen muiden Pohjoismaiden opettaessa kaikille yhteistä katsomusainetta.
Nykymuotoinen uskonnonopetus, johon sisältyy edelleen vahva tunnustuksellisuuden kaiku, asettaa lapset monella eri tavalla epätasa-arvoiseen asemaan ja heikentää monen – etenkin vähemmistöuskonto-opetusta saavan – kohdalla koulujärjestelmämme tarjoaman opetuksen laadukkuutta. Näiden ongelmien vuoksi Vihreän eduskuntaryhmän lakimuutosehdotus sekä virkaatekevän opetusministeri Jussi Saramon viimeviikkoiset liputukset uskonopetuksen muutosten puolesta ovat enemmän kuin kannatettavia.
Jatka lukemista ”Uskonnonopetuksen tulisi yhdistää oppilaita eikä jakaa heitä”