Poliitikoilla on luonnonsuojelutahtoa lähinnä juhlapuheissa – EU:n ennallistamisasetus

Suomalainen luonto on meidän rakkain ja tärkein kansallisaarteemme. Kansallisaarteen vaalimisen pitäisi olla jokaisen poliitikon asialistalla, mutta valitettavasti näin ei todellakaan ole. Sen on metelöinti EU:n ennallistamisasetuksesta taas kerran osoittanut.

Me emme Suomessakaan ole onnistuneet suojelemaan luontoamme ollenkaan riittävästi. Eliölajeistamme joka yhdeksäs on uhanalainen. Luontotyypeistä taas noin puolet on uhanalaisia. Metsistä puolestaan luonnontilaisina on enää vain kaksi prosenttia pieninä pirstaleina. Vesistömme ovat kurjassa kunnossa ja Itämeri on ollut pitkään maailman saastuneimpia – ellei saastunein – merialue.

Nyt Euroopan Unioni ennallistamisasetuksellaan olisi velvoittamassa meitä pitämään huolta siitä, että luontoa todella suojellaan ja että elonkirjon hupeneminen saadaan pysäytettyä vuoteen 2030 mennessä. Asetuksesta on kuitenkin herännyt Suomessa aivan hirvittävä meteli.

Metelin nousemista on hankala ymmärtää, sillä paperilla ja juhlapuheissa lähes jokainen poliitikko ja jokainen puolue ilmoittaa olevansa luonnon puolella. Kaiken lisäksi Suomi on jo aiemmin sitoutunut pysäyttämään luontokadon, muttei ole pitänyt lupaustaan. Ensin vuoteen 2010 mennessä. Sitten vuoteen 2020 mennessä. EU siis velvoittaa meitä tekemään sen, mitä olemme jo aiemmin luvanneet tehdä, mutta jättäneet tekemättä.

Jatka lukemista ”Poliitikoilla on luonnonsuojelutahtoa lähinnä juhlapuheissa – EU:n ennallistamisasetus”

Solidaarisuus on pienimmillään silloin, kun sitä tarvitaan kaikista eniten

Maailmanlaajuisen pandemian ja talouskriisin seurauksena äärimmäisen köyhyyden määrä kääntynyt jyrkkään kasvuun vuosikymmenten suotuisan kehityksen jälkeen. On esimerkiksi arvioitu, että koronapandemian aiheuttamaan nälänhätään kuollaan kehitysmaissa enemmän kuin COVID-19 -tautiin kuollaan koko maailmassa. Koronapandemian leviämisen estämiseksi on ymmärrettävästi asetettu rajoitustoimenpiteitä ympäri maailmaa ja yhteiskunnat on suljettu. Yhteiskuntien sulkemisen myötä kansainvälinen kaupankäynti on hiipunut ja pandemiasta seurannut taloudellinen taantuma on iskenyt pahiten kehitysmaissa asuviin köyhiin. Mitä kauemmin yhteiskunnat ovat suljettuina sitä suurempaa määrää ihmisiä uhkaa akuutti hätä. Vaikka pandemian kaikkein vakavimmista seurauksista kuten akuutista nälänhädän riskistä puhuttiinkin jo keväällä 2020, kansainvälinen yhteisö ei ole reagoinut varoitusmerkkeihin riittävällä tarmolla. Kehitysmaiden köyhät ja nälkiintymisen korkeassa riskissä olevat on toistaiseksi jätetty oman onnensa nojaan.

Jatka lukemista ”Solidaarisuus on pienimmillään silloin, kun sitä tarvitaan kaikista eniten”