Sain tänään luettua hallituksen tuoreen tasa-arvo-ohjelman läpi — sanasta sanaan — ja ohjelman luettuani olen kerrassaan mykistynyt kohusta, jonka ohjelman julkaisu on aiheuttanut. Kuohunta ohjelman ympärillä lähti kasvamaan sisäministerin kommentoitua Twitterissä, että tuore tasa-arvo-ohjelma perustuu intersektionaaliseen feminismiin. Tähän sanapariin tarttuivat monet intersektionaalisen feminismin periaatevastustajat esimerkiksi oppositiojohtajista iltapäivälehtien kolumnisteihin. Monet, joille käsitepari ”intersektionaalinen feminismi” ei vielä ennen viime viikkoa ollut tuttu, ovat yli viikon verran saaneet lukea, miten feministinen aate keskittyy vain merkitykseltään vähäpätöisiin ongelmiin tai ehdottaa tasa-arvo-ongelmiin mitä absurdimpia ratkaisuja miesopiskelijoiden lattiaan kahlitsemisesta aina koirakoulutuksen soveltamisesta raiskauksien kitkemiseen.
Kuitenkaan suurimalla osalla tällä viikolla kirjoitetusta, hallituksen tasa-arvo-ohjelmaan liitetystä, feminismin ylilyöntejä kuvanneesta kritiikistä ei ole itse tasa-arvo-ohjelman sisällön kanssa juuri yhtään mitään tekemistä. Hallituksen tasa-arvo-ohjelma toimenpidesuunnitelmineen puuttuu nimenomaan kaikkein törkeimpiin ja merkityksellisimpiin tasa-arvo-ongelmiin kuten lähisuhde- ja kunniaväkivaltaan, ihmiskauppaan, vammaisten asemaan, poikien ja miesten syrjäytymiseen ja asevelvollisuuslain tasa-arvoisuuteen. Tämä lähinnä osoittaa, että useimmat ohjelmaa kritisoivat eivät ohjelmaa ole lukeneet, eivät ole sisäistäneet lukemaansa tai eivät löydä ohjelmasisällöstä kritisoitavaa ja ovat pakotettuja kritisoimaan jotain asiaan löyhästi liittyvää. Ironisinta on, että viikon aikana ylivoimaisesti eniten kritisoitua käsitettä ”intersektionaalinen feminismi” (tai edes käsitettä ”feminismi”) ei toimenpideohjelmasta löydy kirjoitettuna kertaakaan.
Intersektionaalisuus toimenpideohjelmassa mainitaan asiaankuuluvasti niissä kohdissa, joissa halutaan korostaa esimerkiksi vammaisuuden tai vanhuuden merkitystä tasa-arvoaseman arvioinnissa. Minusta on käsittämätöntä, miten voimakkaita tunnereaktioita käsite voi herättää. Vaikka intersektionaalisuuden käsite onkin hyvin vahvasti inspiroinut nykyaikaista feminismiä, käsitteen teoreettista pohja-ajatusta – moniulotteista tarkastelua – sovelletaan myös erittäin monilla muilla tieteen ja yhteiskuntatutkimuksen aloilla. Vastustaako joku sosiaali- ja terveyspalveluissa moniulotteista terveysriskitekijöiden ja palvelutarpeeseen vaikuttavien muuttujien huomioonottamista? Tuskinpa, joten miksi tilanne olisi tasa-arvoasioissa toisenlainen.
Intersektionaalisella tarkastelulla voimme ennen kaikkea huomioida yhteiskuntamme sokeita pisteitä ja pyrkiä lopulta ratkaisemaan niihin liittyviä ongelmia. Esimerkiksi kotoutus- ja työllisyyspoliittiset toimet eivät ole olleet riittäviä tuomaan maahanmuuttajanaisia työelämän piiriin. Tasa-arvo-ohjelmassa sovellettava moniulotteinen tarkastelu auttaa huomioimaan maahanmuuttajanaisten verraten heikkoon työllisyyteen vaikuttavat taustamuuttujat ja kohdistamaan poliittiset toimenpiteet oikein. Samoin moniulotteisella tarkastelulla voimme havaita, kuinka esimerkiksi asuinpaikalla, koulutustasolla ja sosioekonomisella asemalla on merkittävä vaikutus miesten tulevaisuuden näkymiin. Intersektionaalisuuteen usein populistisesti liitettyjä ”uhripisteitä”, ”väistövelvollisuuksia”, ”puheoikeuksia” tai muuta vastaavaa ei hallituksen tasa-arvo-ohjelmassa tietenkään jaeta.
Periaatteellisen vastustuksen ja käsitteellisen kiistelyn sivuraiteille ohjaama keskustelu onnistui valitettavasti upottamaan kokonaan alleen tasa-arvotoimenpideohjelman äärimmäisen laajan ja kattavan sisällön. Ohjelman kattavuus, laajuus ja moniulotteisuus – eli intersektionaalisuuden periaatteen soveltaminen – on poikkeuksellista maassamme ja jopa maailman mittakaavassa. Hallituksen ohjelma ottaa suoraan ja rohkeasti kantaa esimerkiksi kunniaan liittyvään väkivaltaan, lapsi- ja pakkoavioliittoihin, sukuelinten silpomiseen sekä lukuisiin muihin törkeimpiin sorron ja epätasa-arvon muotoihin. Voimme toki keskustella siitä, onko intersektionaalisuus oikea, helposti omaksuttava tai muuten kätevä käsite kuvaamaan sitä periaatetta, jolla näin laaja tasa-arvopaketti on saatu laadittua. Kuitenkin, jos esimerkiksi yhdenkään tytön tai pojan sukuelimet eivät tule silvotuksi, asevelvollisuuslaki kohtelee kaikkia yhdenveroisesti ja vammaisuutta ei nähdä laajasti työllistymistä estävänä tekijänä, on ainakin itselleni lopulta varsin yhdentekevä seikka, minkä käsitteistön avulla on päämäärät saavutettu.